Yksiö

Keskiviikkona 29.6.  hain postista uuden urakan, Nukkekotiyhdistyksen yksiön, jonka pitäisi valmistua Seinäjoella marraskuussa avautuvaan näyttelyyn. Tässä paketti on avaamattomana parvekkeella. Jännittää!

Elämäni ensimmäinen yksiö <3

Jos facebookin kerrostaloryhmää ei olisi, ihmettelisin vieläkin miksi paketissa ei ollutkaan wc-kalusteita. Olivathan ne, mutta en älynnyt sitä hyvin pakattua nyyttiä tutkia tarkemmin ennen kuin sain täsmäohjeet ihmettelyyni feissarissa.

(Kunhan  saan opeteltua miten uudesta puhelimesta saadaan kuvia koneelle, lisään niitä tänne.) No nyt osaan, mutta on se hankalaa! Mietin koko ajan jättäisinkö nämä juttujeni jakamiset ihan FBn varaan. Mutta silloin en saisi niitä kaikkien näkyville . . .

Se ikkunanpesukeikaus tässä taannoin (Putosin tuosta pöydän kulmalta tuonne pöydän ja hyllyn väliin ja sain komeita mustelmia vähän joka puolelle) tyhjensikin tämän työpöydän melkein kokonaan. Nyt piti raivata kaikki pois, että yksiön osat saa levitettyä työstämistä varten.

 Materiaali on Forex-levyä, joka on minulle ihan uusi materiaali. Se on kevyttä (iso plussa varsinkin suurissa nukketaloissa), helposti mattoveitsellä työstettävää, mutta silti tukevaa ja taipumatonta, eli kestää jonkin verran painokuormaakin. Sitä käytetään veneiden ja matkailuautojen sisustukseen.

Heti ensimmäisenä päivänä leikkasin kattopalasta sen ylimääräisen osan,  merkitsin kattoon huoneiden paikat ja jatkoin pohjan ja oviaukkojen leikkaamisella.Totesin jo että merkkauksessa saa olla tarkkana, olkkarin seinä tuli 10 senttiä pieleen, onneksi tarkistin ja sen kynän jäljen sai pois kynsilakanpoistoaineella.
Kysymyksiä ja ihmettelyn kohteita:
- tarttuuko liima samalla tavoin levyn kummallekin puolelle? Ne ovat eri väriset
- ikkunoiden paikat päätylevyihin?
- Entä sivuihin? Jos/kun yksiö joskus kotiutuu, niin se näyttää hassulta umpiseinäisenä.

Olohuoneen sisäänkäynniksi halusin kaariaukon. Ovea ei tähän kohtaan tule ollenkaan. Mattopuukolla tuon muodon sai tehtyä melko vaivattomasti. Materiaali on itse asiassa ihan kivaa leikattavaa, tie vaikka muotoilisin hukkapaloista jotakin . . .

Ei ole ainakaan välineistä kiinni

Olen harmitellut että sahauksesta ei tule mitään kun ei ole jiirilaatikkoa, ja kappaleiden työstäminen on tosi hankalaa kun ne eivät pysy paikoillaan. Nyt pysyvät! Ostin kaksi jämerää puristinta, painavat kuin mitkä, mallia 'pro', mutta muuta en haluakaan. Tähän ikään on tullut kokeiltua kaiken maailman halpoja harrastajan välineitämoniín eri tarkoituksiin ja todettua että ei kannata sellaisia hankkia. Ainoastaan kunnon välineillä syntyy kunnon tulos!

 Puristimet ovat halvimmat mahdolliset ja myös lyhimmät tämän merkkiset. Luulisin niiden riittävän miniprojekteihini. Nämä ovat tuota vanhaa mallia, ruuvattavat. Oli siellä sellaisia uudenlaisia kahvoista puristettaviakin, mut kun isällä oli tällaiset (paljon järeämmät, kylläkin)  niin mun mielestä mullakin kuuluu olla.
Vasta kotona näitä kuvatessa tajusin ton merkin nimen ja nauratti!

Muistelen nähneeni sellaisiakin puristimia, missä on jokin lenkki, että saa vaikka neliön muotoiset kappaleet sidottua liimauksiinsa. Ihmettelen ettei paikallisessa Rautiassa ollut sellaisia. Seuraavan kerran kun menen Robbariin, Tokmannille, täytyy katsoa olisiko siellä. Ostin nyt kaksi puristinta ja tiedän, etteivät ne välttämättä riitä. Usein on monta hommaa meneillään yhtä aikaa ja silloin tavitaan monta kiinni pitäjää, Kysyin oisko ollut sellaisia nipsuja - mikähän niiden oikea nimi on? - mutta ei kuulunut valikoimiin siinä kaupassa.
Nyt kun tämä hankinta on tehty, ei voi enää syyttää tekemättömyyttä työkalujen puutteesta. Mitäköhän sitten keksis?

Taikataikinasta

Lisää kokeiluja erilaisista taikinoista. Resepteissä näkyy olevan pieniä vaihteluita. Kolmea erilaista olen nyt kokeillut, toistaiseksi niistä mieluisinta on ollut fifty-fyfty vehnäjauho-perunajauho ja niihin lisätty öljy -seos. Se on mukavan joustavaa, valkoista ja pehmeää. Se ei halkeile käsiteltäessä ja on sileää.
Toinen uusi kokeilu on liima-jauhoseos. Ohjeen mukaan sen piti antaa levätä vuorokausi jääkaapissa. Siitä tuli hyvin jäykkää, pehmenee jonkin verran käsissä puristellessa, mutta rupeaa murenemaan. Lisäsin öljyä ihan käsiini, se auttoi jonkin verran. Kuivuttuaan tästä massasta tehdyt esineet ovat sitten öljyisiä ja kellertäviä - harmi!
Muutamia kuvia tekeleistä, jotka ovat kaikki 'vaiheessa' sillä suunnittelin niitä osiksi joko lautasella olevaa ateriaa(ei ole lautasia) tai kellarin laarissa tai kaupan kopassa olevia tuotteita. Ei ole laareja eikä koppiakaan vielä, pitää tehdä.

Synttärit jatkuvat

Postiluukusta kolahti taas uusi paketti - voi elämän ihanuutta! <3 Tällä kertaa saapui Maaritin matkaan laittama, sekin täynnä pelkkiä ihanuuksia. Sievästi pakattuina, kiitos - pakettien avaaminen on lempipuuhaani.

 Ensin kuvasin niiden sisällön vaalealla kuvauspohjallani, mutta tajusin että tumma pohja tuo nuo läpinäkyvät esiin paremmin, ja sitä paitsi unohdin TAAS sen mittakaavatikun!

 Tässä siis uudestaan kuvattuina - somainen pikku enkeli. Olisin halunnut ikuistaa kurkkauksen helman alle (somat pikku jalat), mutta valoa on nyt paljon (aurinko paistaa <3) että valkoinen ylivalottuu ja on yhtä mössöä.

 Nämä 'sairaalatarvikkeet' ovat juuri sellaista materiaalia, mihin minulla ei ole mitään pääsyä eikä kontaktia, siksi olen ihan innoissani tästä lähetyksestä, näistähän syntyy vaikka mitä!

 Metallirengas ja kehys menevät varmaankin hienomman puolen eli olohuoneen koristeluun, luonnonmateriaaleista syntyy kulhoja - tai siis nehän ovat jo. :)

Upea lähetys tämäkin, inspiroiva ja ihastuttava kuten kaikki edellisetkin, suurkiitos, Maarit!

Evakot

Vasta saapuneet kaksi evakkopariskuntaa rajan takaa ovat kaapaisseet mukaansa sen minkä ehtivät, nyt pitäisi asettua taloksi meille.
Saanko esitellä, Jouni ja Aslak vaimoineen.

  Jouni on hukannut lakkinsa, ja kas kuinka on käynytkään housuille - pölästyikö jotain ihan hirmuisesti vai liukastuiko navetassa persiilleen? Hirmu siivossa housut, täytyy hankkia uudet, ja lakki saada päähän pikimmiten, nytkin on pakkasta -23C!
Äsken tuli revontulihälytyskin, mutta eipä taida taivaan tulia näkyä, kun on niin pilvistä. Olisi vain niin kotoista niitä katsella täällä etelässäkin, tuumavat lappalaiset.

Synttärit tammikuussa joka tiistai

Ihana synttärikuukausi minulla, joka viikko saa juhlia! <3
Eilen hain R-kioskilta miniärräpaketin, jonka Eija oli laittanut matkaan Kajaanista perjantaina. Siitä tuli ilmoitus jo maanantaina 4n jälkeen, mutta en lähtenyt enää takaisin kylille kun juuri olin tullut kotiin.
Ensimmäinen yllätys oli paketin koko - jos tämä on MINI, niin millainen on normaalikokoinen? Kysyn vain! Odotin puolta pienempää laatikkoa, mutta en minä valita . . . varsinkin kun sisältö paljastui.

Kertokoon kuvat, minulta loppuvat sanat.

seitsemän eri kääröä plus kirjekuori

kankaita

koottava pirtin kalusto

lakattua listaa (entistä säleverhoa, kaiketi) 

Oho, tämä viimeinen kuva taitaa olla nurin perin.

Suurkiitos, Eija, mahtava lähetys! Tästä sisällöstä en tiedä mistä alkaisin, niin monta inspiroivaa juttua - ja jotakin ihan välttämätöntä. Kerron lisää toisessa postauksessa.

Opettelin virkkausjippoja

Facebookissa liityin Vilkasta virkkausta-ryhmään ja sieltä sain intoa opetella uusia asioita. En ole varmaan koskaan edes yrittänyt kääntää pohjasta ylöspäin, eli tehdä jotain astian tai rasian tapaista. Katselin muutaman opetusvideon ja siinä opetellessa syntyivät nämä turhanpäiväiset pienet neliskulmaiset korit. Tuo pienempi palvelee nyt pääteltyjen langanpäitten roskiksena, isommalla ei ole mitään virkaa.

Kun ongelmana on aina vain kertyvien pyöreiden jugurttipurkkien pino, päätin hyödyntää uutta taitoani niiden naamioimiseen. Jätekatoksesta dyykattu punainen samettilanka koristaa nyt purkkeja ja saan pöydälleni yhtenäisen rivin kynien ja muiden työvälineiden säilytykseen - tyylikästä!

Tässä virkkuukoukussa on lisäjippona ledvalo, jota en kyllä oikeastaan koskaan hyödynnä, tuntuu että näen ilmankin. Se loistaa enemmän silmiin kuin valaisee työtä, mutta on varmaan hyvä silloin kun tekee jotakin tummista langoista.