Luulin - olin ainakin hyvin suunnitellut - kirjoittaneeni kuvien kanssa taikataikinakokeiluni, mutta taisin erehtyä. Ei näy postausta tästä aiheesta. Täytyy kai ruveta pitämään kirjaa suunnitelmista ja niiden toteutusvaiheista, minulla on vaikka kuinka paljon juttuja jotka on kuvattu ja valmiina päässä, mutta ei sitten kumminkaan julkaistu blogissa.
Viime viikolla tein taikataikinan, josta osan värjäsin käteen sattuneella pähkinämusteella. Tuoreena se oli ihan oikean ruistaikinan väristä.
Yhdestä pitkään syrjässä olleesta työkaluaskista löytyivät viime vuosituhannella hankitut työkalut työväenopiston savipajalla käytettäviksi. Se kurssi oli yksi käsityöläisurani suurimmista pettymyksistä, sillä luulin pääseväni dreijaamaan, mutta siellä vain makkaroista muotoiltiin, ja syntyi kömpelöitä ja rumia esineitä. :( Suutuin vallan, ja lopetin keramiikasta tykkäämisen siihen paikkaan. Nykyään jo myönnän, että kyllä savesta tehtykin voi olla kaunista ja kivaa.
Taikataikinan muotoiluun käytän muoviveitsiä, sahaa, ruuvimeisseliä (kahva kadonnut), muotoilupuikkoja, teroitettua jääteklötikkua ja saksia.
Muovailutöitä varten otin käyttöön huushollini kultaisen tarjottimen, jota ei koskaan ole raaskittu mihinkään käyttää, kun se on niin hieno. Siinä on tukevat kahvat ja sen on niin iso että tarvittavat välineet mahtuvat sen päälle. Voin kuljettaa ne huoneesta toiseen ja vaikka kesällä parvekkeelle, jos siltä tuntuu. Tarjotin rupeaa lopulta toimittamaan tehtäväänsä eikä vain makoile kaapissa.
Muovailuun tarvitaan voipaperia alustan suojaksi - sitä on taiteltuna monta kerrosta tavaroiden alle - vehnäjauhoa (ylivuotista), purkissa on perunajauhoa, leikkaamiseen ja työstämiseen kaulin, munanleikkuri ja valkosipulipuristin
Muuta tarvittavaa: taikinaa, tietenkin (1 osa suolaa, 1 osa jauhoja, 2 osaa vettä, hieman öljyä, sekoitetaan sopivalta tuntuvaksi tahnaksi). Taikinaa voi värjätä elintarvikeväreillä tai vesiväreillä. Tuolla kelmun sisällä näkyy pieni osa pähkinämusteella ruskeaksi värjättyä taikinaa. Taikinan voi antaa kuivua itsestään huioneenlämmössä tai paistaa uunissa.
Tässä kuvassa on lisää tarvikkeita; erilaisia työstövälineitä, joita löytyy keittiöstä ja työpöydältä.
Sitten sekoittelin vesiväreistä ruskeaa ja värjäsin leivät. Tuo pinta imee aikas paljon vesiväriä, niin että jouduin noinkin pieneen määrään sekoittamaan uutta väriä 5-6 kertaa, ja joka erä tuli eri värinen :(
Vuokaleivät ja palat ovat vähän sinne päin ja alavasemmalla nuo röpelöiset ovat olevinaan käpykakkuja. Taikinana leivät olivat ihan oikean värisiä mutta kun ne kuivuivat niistä tuli liian harmaita.
Viime viikolla tein taikataikinan, josta osan värjäsin käteen sattuneella pähkinämusteella. Tuoreena se oli ihan oikean ruistaikinan väristä.
Yhdestä pitkään syrjässä olleesta työkaluaskista löytyivät viime vuosituhannella hankitut työkalut työväenopiston savipajalla käytettäviksi. Se kurssi oli yksi käsityöläisurani suurimmista pettymyksistä, sillä luulin pääseväni dreijaamaan, mutta siellä vain makkaroista muotoiltiin, ja syntyi kömpelöitä ja rumia esineitä. :( Suutuin vallan, ja lopetin keramiikasta tykkäämisen siihen paikkaan. Nykyään jo myönnän, että kyllä savesta tehtykin voi olla kaunista ja kivaa.
Taikataikinan muotoiluun käytän muoviveitsiä, sahaa, ruuvimeisseliä (kahva kadonnut), muotoilupuikkoja, teroitettua jääteklötikkua ja saksia.
Muovailutöitä varten otin käyttöön huushollini kultaisen tarjottimen, jota ei koskaan ole raaskittu mihinkään käyttää, kun se on niin hieno. Siinä on tukevat kahvat ja sen on niin iso että tarvittavat välineet mahtuvat sen päälle. Voin kuljettaa ne huoneesta toiseen ja vaikka kesällä parvekkeelle, jos siltä tuntuu. Tarjotin rupeaa lopulta toimittamaan tehtäväänsä eikä vain makoile kaapissa.
Muovailuun tarvitaan voipaperia alustan suojaksi - sitä on taiteltuna monta kerrosta tavaroiden alle - vehnäjauhoa (ylivuotista), purkissa on perunajauhoa, leikkaamiseen ja työstämiseen kaulin, munanleikkuri ja valkosipulipuristin
Muuta tarvittavaa: taikinaa, tietenkin (1 osa suolaa, 1 osa jauhoja, 2 osaa vettä, hieman öljyä, sekoitetaan sopivalta tuntuvaksi tahnaksi). Taikinaa voi värjätä elintarvikeväreillä tai vesiväreillä. Tuolla kelmun sisällä näkyy pieni osa pähkinämusteella ruskeaksi värjättyä taikinaa. Taikinan voi antaa kuivua itsestään huioneenlämmössä tai paistaa uunissa.
Tässä kuvassa on lisää tarvikkeita; erilaisia työstövälineitä, joita löytyy keittiöstä ja työpöydältä.
Ensimmäiset kokeiluni tässä, spagettia valkosipulipuristimella sekä vuokaleipiä, ja niistä muutamia siivuja. Kuvan otin kun nämä olivat vasta leivottu
Vuokaleivät ja palat ovat vähän sinne päin ja alavasemmalla nuo röpelöiset ovat olevinaan käpykakkuja. Taikinana leivät olivat ihan oikean värisiä mutta kun ne kuivuivat niistä tuli liian harmaita.
Ajattelin että nämä spagettikasat olisivat sopivan kokoisia annoksia lautaselle. Vierelle tulee tietenkin lihapullia, tomaatteja, kurkkuviipaleita ym ja päälle mojovasti ketsuppia.
Taikina oli muutaman päivän syrjässä muiden hommien takia, otin jääpaapista ja tein uuden satsin. Reikäleipiä yritin mallata ja reissumiestä - saa nähdä miltä näyttävät sitten kuivuttuaan, nämä kuvasin heti muovailun jälkeen, paitsi reissumiehet näköjään jäivät sittenkin kuvaamatta. Leikkelin ne puretun kuulakärkikynän hylsyllä, joka vaikutti juuri sopivan kokoiselta. Pyörittelin sitä ahkerasti jauhoissa, niin että palaset eivät jääneet siihen kiinni.