Leikkimökki kasassa!

Wau, pakko oli jo ottaa kuvia tänään auringon paistaessa, kun illalla yhtäkkiä kaikki osat rupesivat olemaan valmiina ja mökki rupesi oikeasti kasaantumaan. Olen ihan hämmästynyt ja hämmentynyt, että tämä lopulta on tässä vaiheessa. Vielä puuttuvat kuistin kaiteet ja ovenkahva.

Sisälle piti näön vuoksi saada edes jotakin kalustetta. Matoksi löysin farkuista pätkäistyn lahkeensuun. Mattoja pitää ruveta kutomaan ja huonekaluja väsäämään, eihän leikkimökissä voi leikkiä ilman huonekaluja!

Leikkimökki

Monta päivää on mennyt tämän rakennuksen parissa, aloitin joskus joulun alla (?). Maria Malmströmin Nukkekoti Väinölän vuosi -kirjassa on leikkimökin ohje. Siinä se on tehty vanerista, mutta kun minulla ei ole poraa eikä kunnon sahaakaan, niin teen paksusta pahvista, jota kyllä riittää tässä huushollissa. Muutenkin sovellan ohjetta sen mukaan kuin tarvitsee.

Ulkoseiniin käytin viime vuodesta jäänyttä parvekepöydän maalia (Tikkurilan Unica). Se on säilytyksen aikana tummunut, heleästä taivaansinestä on tullut vihertävä - ei haittaa yhtään! Ikkunanpuitteet ja listat on maalattu pariin kertaan valkoisella puolihimmeällä Helmi-maalilla. Tapetit ovat skräppäyslehtiöstä, jonka sain postcrossingin foorumilla joululahjavaihdossa (kiitos, Mutteri!).
Oven kanssa on kiinnitysongelma, sillä talo osineen on pahvia, ei voi porata saranoita paikoilleen. Ei silti, ei niitä edes ole. Mietin voisiko saranaksi liimata jonkin kankaisen lipareen karmiin ja oveen? Täytynee kokeilla. Ei tullut tämä asia mieleen ennen tapetin liimausta, olisin saanut vahvemman liitoksen jos olisin senkin alle liimannut yhden liuskan.

Oven päälle tuleva katos on myös tuottanut ongelmia - tai siis vaatinut omia ja uusia ratkaisuja. Kattoon käytettyä mustaa pahvia ei ollut kuin yksi määrämittainen levy, joka juuri riitti siihen. Tähän keksin mustasta tuotelapusta leikata palaset lappeiksi. Niiden kiinnittäminen yhtä aikaa ei onnistunut. Tässä eka puoli liimattuna puristuksissa. Toisaalla blogissa juttua tästä.

 Ikkunat on tehty valkoiseksi maalatusta pahvista. Ulkokarmissa on 'lasi' pakkaussellofaanista kaksipuolisella teipilla kiinnitettynä. Sisäpuolessa on vähän isommat ikkuna-aukot kuin ulkopuolella. Nämä tein oikein millimetrin tarkasti mittaamalla, vaikka ensin vain piirsin ulkokarmeista pahville leikkausviivat. Ne näyttivät niin epämääräisiltä että rupesin käyttämään viivotinta ja kynää. Lopputulos on kyllä nätimpi sillä tavalla ja sisäkarmit ovat keskenään melkein samankokoiset. Samaa ei tod. voi sanoa ulkokarmeista! Mutta kun ne ovat talon eri puolilla niin ei hullu huomaa ja viisas vaikenee.

Ikkunalaudat yksin tein

Ikkunanpokia tehdessä päätin laittaa sisäpuolelle karmit ohuemmasta pahvista. Minulla on valkoisia 90x64 mm kartongin palasia (AC-kortin kokoisia, muuten!) aika paljon ja tuo koko on pikkuriikkisen iso näihin ikkunoihin. Keksin että samalla kertaa saa ikkunalaudan, kun vain taittaa alareunan. Sen tueksi liimasin sitten toisen pahvikappaleen. Tässä näkee taas kerran, kuinka tarkkaan on mitattava, ettei jää yli kurkistavia tai vajaaksi jääviä reunoja. Nämä ikkunatkin on olevinaan samoin mitoin tehty, mutta kyllä vain eroja syntyy kun hioo ja mallaa paikoilleen. Aluksi ikkuna-aukotkin olivat seinissä eri paikoissa!

Vasemmanpuoleinen seinä on tässä kyljellään, jotta tukilauta alapuolella näkyisi. Harmi kun ei ole zoomaavaa kameraa että saisi selkeämmän kuvan.
Ulkokarmiin liimasin sellofaanin palasen kaksipuolisella teipillä. Se muuten on yksi tarvike jota olen oppinut tässä hommaillessa rakastamaan! En enää koskaan (aika rohkeasti sanottu!) liimaa tapetteja seiniin vaan kiinnitän ne tällä teipillä. Tulee siisti ja sileä eikä pahvi rupea taipumaan kuten liimasta kostuessaan.

Leikkimökin antamia oppitunteja

Ajankulukseni rupesin Maria Malmströmin kirjan Nukkekoti Väinölän vuosi ohjeiden mukaan tekemään leikkimökkiä. Se osoittautuikin monella tapaa hyväksi päätökseksi: Ensiksikin talo on tarpeeksi pieni, mutta tekemistä on silti paljon, toiseksi siitä karttuu kokemusta suurempiin projekteihin - opeteltavaa näköjään riittää! Tähän mennessä olen oppinut jo rakastamaan mm viiloja ja hiomapaperia - maalausten välillä siloitettu pinta ja viilalla muotoillut pikkuosat ovat NIIN ihania verrattuna käsittelemättömiin!

Yksi mitä EN ole vielä oppinut on liiman hallitseminen: miten sen saa levitettyä niin että sitä on sopiva määrä? Että se pitää mutta ei pursuile yli saumoista? Enkä yhtään tykkää että joka liimauskerran jälkeen se liimapullon suuaukko on liimautunut umpeen ja levitystikun pää on epämääräisen muotoinen mähkäle. :( Ihmettelen myös suuresti  miten ihmeessä jotkut voivat käyttää pikaliimaa niin että sitä on käytettävissä vielä toisenkin kerran. ????Minun pikaliimani - jaa - tarkemmin ajatellen, kaksikomponenttiliimani, ei ilmeisesti sittenkään sama asia? - ovat sen aukaisun ja sekoittamisen jälkeen olleet käyttökelvottomia toiseen projektiin. Ei niitä voi enää seuraavan päivänä tai edes tunnin jälkeen käyttää. Tästä päädymme siihen että minun selvitettävä itselleni mitä ne pikaliimat ovat. Samoin mikä ja mitä on Tacky Glue, joka mainitaan hyvin useasti minimaailmassa, ja mistä sitä saa hankittua.
Puristimet ja niiden käyttö ovat myös yksi opeteltava asia, ja liimausten kuivattaminen. Miten saadaan epämääräisen muotoinen osa kuivumaan tasaisesti oikeaan muotoonsa? Yksi erehdys (oppitunti) tuli jo siinä kun katoksen lappeen laitoin kuivumaan järeillä puristimilla. Niissä onkin niin vahvat leuat että ne painoivat katon lappeeseen omat jälkensä ikuisiksi ajoiksi (yhyy).

Toinen lape on nyt tuolinjalan alla painumassa - jääkö kattoon pyöreä jälki?

Samoin tulin huomaamaan (ja opin) että yksi asia kerrallaan! Yritin saada noita lappeita liimattua yhtä aikaa, mutta se oli ihan mahdotonta! Siis kärsivällisyyttä kehiin ja huolellisesti askel kerrallaan eteenpäin, niin hyvä tulee.
Opettelua oli sekin ensimmäinen hankinta, pahvinen kolmikerroksinen talo, jonka kuvia on ensimmäisissä postauksissani. Innoissani aloitin rakentamaan ja sisustamaan, huomatakseni vain että sain aikaiseksi liimauksissa vääntyneitä (painon alla kuivumisesta huolimatta) seiniä ja lattioita, monesta sovittamisesta rikki nuhrautuneita kulmia, liiman levittämiä värejä jne jne.

 No, ei se talo roskiin ole lentänyt, vaan yhtenä yönä syntyi idea että se on seuraavaksi muuntumassa kummitustaloksi, joka otetaan esiin Halloween-juhliin. Sellaisessa ei ole niin nokon nuukaa, ovatko lattiat suorassa ja nurkat ojennuksessa.