lauantai 23. tammikuuta 2016

Ei ole ainakaan välineistä kiinni

Olen harmitellut että sahauksesta ei tule mitään kun ei ole jiirilaatikkoa, ja kappaleiden työstäminen on tosi hankalaa kun ne eivät pysy paikoillaan. Nyt pysyvät! Ostin kaksi jämerää puristinta, painavat kuin mitkä, mallia 'pro', mutta muuta en haluakaan. Tähän ikään on tullut kokeiltua kaiken maailman halpoja harrastajan välineitämoniín eri tarkoituksiin ja todettua että ei kannata sellaisia hankkia. Ainoastaan kunnon välineillä syntyy kunnon tulos!

 Puristimet ovat halvimmat mahdolliset ja myös lyhimmät tämän merkkiset. Luulisin niiden riittävän miniprojekteihini. Nämä ovat tuota vanhaa mallia, ruuvattavat. Oli siellä sellaisia uudenlaisia kahvoista puristettaviakin, mut kun isällä oli tällaiset (paljon järeämmät, kylläkin)  niin mun mielestä mullakin kuuluu olla.
Vasta kotona näitä kuvatessa tajusin ton merkin nimen ja nauratti!
Muistelen nähneeni sellaisiakin puristimia, missä on jokin lenkki, että saa vaikka neliön muotoiset kappaleet sidottua liimauksiinsa. Ihmettelen ettei paikallisessa Rautiassa ollut sellaisia. Seuraavan kerran kun menen Robbariin, Tokmannille, täytyy katsoa olisiko siellä. Ostin nyt kaksi puristinta ja tiedän, etteivät ne välttämättä riitä. Usein on monta hommaa meneillään yhtä aikaa ja silloin tavitaan monta kiinni pitäjää, Kysyin oisko ollut sellaisia nipsuja - mikähän niiden oikea nimi on? - mutta ei kuulunut valikoimiin siinä kaupassa.
Nyt kun tämä hankinta on tehty, ei voi enää syyttää tekemättömyyttä työkalujen puutteesta. Mitäköhän sitten keksis?

torstai 21. tammikuuta 2016

Taikataikinasta

Lisää kokeiluja erilaisista taikinoista. Resepteissä näkyy olevan pieniä vaihteluita. Kolmea erilaista olen nyt kokeillut, toistaiseksi niistä mieluisinta on ollut fifty-fyfty vehnäjauho-perunajauho ja niihin lisätty öljy -seos. Se on mukavan joustavaa, valkoista ja pehmeää. Se ei halkeile käsiteltäessä ja on sileää.
Toinen uusi kokeilu on liima-jauhoseos. Ohjeen mukaan sen piti antaa levätä vuorokausi jääkaapissa. Siitä tuli hyvin jäykkää, pehmenee jonkin verran käsissä puristellessa, mutta rupeaa murenemaan. Lisäsin öljyä ihan käsiini, se auttoi jonkin verran. Kuivuttuaan tästä massasta tehdyt esineet ovat sitten öljyisiä ja kellertäviä - harmi!
Muutamia kuvia tekeleistä, jotka ovat kaikki 'vaiheessa' sillä suunnittelin niitä osiksi joko lautasella olevaa ateriaa(ei ole lautasia) tai kellarin laarissa tai kaupan kopassa olevia tuotteita. Ei ole laareja eikä koppiakaan vielä, pitää tehdä.




Synttärit jatkuvat

Postiluukusta kolahti taas uusi paketti - voi elämän ihanuutta! <3 Tällä kertaa saapui Maaritin matkaan laittama, sekin täynnä pelkkiä ihanuuksia. Sievästi pakattuina, kiitos - pakettien avaaminen on lempipuuhaani.
 Ensin kuvasin niiden sisällön vaalealla kuvauspohjallani, mutta tajusin että tumma pohja tuo nuo läpinäkyvät esiin paremmin, ja sitä paitsi unohdin TAAS sen mittakaavatikun!
 Tässä siis uudestaan kuvattuina - somainen pikku enkeli. Olisin halunnut ikuistaa kurkkauksen helman alle (somat pikku jalat), mutta valoa on nyt paljon (aurinko paistaa <3) että valkoinen ylivalottuu ja on yhtä mössöä.
 Nämä 'sairaalatarvikkeet' ovat juuri sellaista materiaalia, mihin minulla ei ole mitään pääsyä eikä kontaktia, siksi olen ihan innoissani tästä lähetyksestä, näistähän syntyy vaikka mitä!
 Metallirengas ja kehys menevät varmaankin hienomman puolen eli olohuoneen koristeluun, luonnonmateriaaleista syntyy kulhoja - tai siis nehän ovat jo. :)
Upea lähetys tämäkin, inspiroiva ja ihastuttava kuten kaikki edellisetkin, suurkiitos, Maarit!

keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Evakot

Vasta saapuneet kaksi evakkopariskuntaa rajan takaa ovat kaapaisseet mukaansa sen minkä ehtivät, nyt pitäisi asettua taloksi meille.
Saanko esitellä, Jouni ja Aslak vaimoineen.
  Jouni on hukannut lakkinsa, ja kas kuinka on käynytkään housuille - pölästyikö jotain ihan hirmuisesti vai liukastuiko navetassa persiilleen? Hirmu siivossa housut, täytyy hankkia uudet, ja lakki saada päähän pikimmiten, nytkin on pakkasta -23C!
Äsken tuli revontulihälytyskin, mutta eipä taida taivaan tulia näkyä, kun on niin pilvistä. Olisi vain niin kotoista niitä katsella täällä etelässäkin, tuumavat lappalaiset.

Synttärit tammikuussa joka tiistai

Ihana synttärikuukausi minulla, joka viikko saa juhlia! <3
Eilen hain R-kioskilta miniärräpaketin, jonka Eija oli laittanut matkaan Kajaanista perjantaina. Siitä tuli ilmoitus jo maanantaina 4n jälkeen, mutta en lähtenyt enää takaisin kylille kun juuri olin tullut kotiin.
Ensimmäinen yllätys oli paketin koko - jos tämä on MINI, niin millainen on normaalikokoinen? Kysyn vain! Odotin puolta pienempää laatikkoa, mutta en minä valita . . . varsinkin kun sisältö paljastui.
Kertokoon kuvat, minulta loppuvat sanat.
seitsemän eri kääröä plus kirjekuori

kankaita

koottava pirtin kalusto
lakattua listaa (entistä säleverhoa, kaiketi) 




Oho, tämä viimeinen kuva taitaa olla nurin perin.
Suurkiitos, Eija, mahtava lähetys! Tästä sisällöstä en tiedä mistä alkaisin, niin monta inspiroivaa juttua - ja jotakin ihan välttämätöntä. Kerron lisää toisessa postauksessa.

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Opettelin virkkausjippoja

Facebookissa liityin Vilkasta virkkausta-ryhmään ja sieltä sain intoa opetella uusia asioita. En ole varmaan koskaan edes yrittänyt kääntää pohjasta ylöspäin, eli tehdä jotain astian tai rasian tapaista. Katselin muutaman opetusvideon ja siinä opetellessa syntyivät nämä turhanpäiväiset pienet neliskulmaiset korit. Tuo pienempi palvelee nyt pääteltyjen langanpäitten roskiksena, isommalla ei ole mitään virkaa.

Kun ongelmana on aina vain kertyvien pyöreiden jugurttipurkkien pino, päätin hyödyntää uutta taitoani niiden naamioimiseen. Jätekatoksesta dyykattu punainen samettilanka koristaa nyt purkkeja ja saan pöydälleni yhtenäisen rivin kynien ja muiden työvälineiden säilytykseen - tyylikästä!
Tässä virkkuukoukussa on lisäjippona ledvalo, jota en kyllä oikeastaan koskaan hyödynnä, tuntuu että näen ilmankin. Se loistaa enemmän silmiin kuin valaisee työtä, mutta on varmaan hyvä silloin kun tekee jotakin tummista langoista.



lauantai 16. tammikuuta 2016

Leipää

Luulin - olin ainakin hyvin suunnitellut - kirjoittaneeni kuvien kanssa taikataikinakokeiluni, mutta taisin erehtyä. Ei näy postausta tästä aiheesta. Täytyy kai ruveta pitämään kirjaa suunnitelmista ja niiden toteutusvaiheista, minulla on vaikka kuinka paljon juttuja jotka on kuvattu ja valmiina päässä, mutta ei sitten kumminkaan julkaistu blogissa.
Viime viikolla tein taikataikinan, josta osan värjäsin käteen sattuneella pähkinämusteella. Tuoreena se oli ihan oikean ruistaikinan väristä.
 Yhdestä pitkään syrjässä olleesta työkaluaskista löytyivät viime vuosituhannella hankitut työkalut työväenopiston savipajalla käytettäviksi. Se kurssi oli yksi käsityöläisurani suurimmista pettymyksistä, sillä luulin pääseväni dreijaamaan, mutta siellä vain makkaroista muotoiltiin, ja syntyi kömpelöitä ja rumia esineitä. :( Suutuin vallan, ja lopetin keramiikasta tykkäämisen siihen paikkaan. Nykyään jo myönnän, että kyllä savesta tehtykin voi olla kaunista ja kivaa.
Taikataikinan muotoiluun käytän muoviveitsiä, sahaa, ruuvimeisseliä (kahva kadonnut), muotoilupuikkoja, teroitettua jääteklötikkua ja saksia.
 Muovailutöitä varten otin käyttöön huushollini kultaisen tarjottimen, jota ei koskaan ole raaskittu mihinkään käyttää, kun se on niin hieno. Siinä on tukevat kahvat ja sen on niin iso että tarvittavat välineet mahtuvat sen päälle. Voin kuljettaa ne huoneesta toiseen ja vaikka kesällä parvekkeelle, jos siltä tuntuu. Tarjotin rupeaa lopulta toimittamaan tehtäväänsä eikä vain makoile kaapissa.

Muovailuun tarvitaan voipaperia alustan suojaksi - sitä on taiteltuna monta kerrosta tavaroiden alle - vehnäjauhoa (ylivuotista), purkissa on perunajauhoa, leikkaamiseen ja työstämiseen kaulin, munanleikkuri ja valkosipulipuristin
 Muuta tarvittavaa: taikinaa, tietenkin (1 osa suolaa, 1 osa jauhoja, 2 osaa vettä, hieman öljyä, sekoitetaan sopivalta tuntuvaksi tahnaksi). Taikinaa voi värjätä elintarvikeväreillä tai vesiväreillä. Tuolla kelmun sisällä näkyy pieni osa pähkinämusteella ruskeaksi värjättyä taikinaa. Taikinan voi antaa kuivua itsestään huioneenlämmössä tai paistaa uunissa.
Tässä kuvassa on lisää tarvikkeita; erilaisia työstövälineitä, joita löytyy keittiöstä ja työpöydältä.
 Ensimmäiset kokeiluni tässä, spagettia valkosipulipuristimella sekä vuokaleipiä, ja niistä muutamia siivuja. Kuvan otin kun nämä olivat vasta leivottu

 Sitten sekoittelin vesiväreistä ruskeaa ja värjäsin leivät. Tuo pinta imee aikas paljon vesiväriä, niin että jouduin noinkin pieneen määrään sekoittamaan uutta väriä 5-6 kertaa, ja joka erä tuli eri värinen :(
Vuokaleivät ja palat ovat vähän sinne päin ja alavasemmalla nuo röpelöiset ovat olevinaan käpykakkuja. Taikinana leivät olivat ihan oikean värisiä mutta kun ne kuivuivat niistä tuli liian harmaita.



Ajattelin että nämä spagettikasat olisivat sopivan kokoisia annoksia lautaselle. Vierelle tulee tietenkin lihapullia, tomaatteja, kurkkuviipaleita ym ja päälle mojovasti ketsuppia.



Taikina oli muutaman päivän syrjässä muiden hommien takia, otin jääpaapista ja tein uuden satsin. Reikäleipiä yritin mallata ja reissumiestä - saa nähdä miltä näyttävät sitten kuivuttuaan, nämä kuvasin heti muovailun jälkeen, paitsi reissumiehet näköjään jäivät sittenkin kuvaamatta. Leikkelin ne puretun kuulakärkikynän hylsyllä, joka vaikutti juuri sopivan kokoiselta. Pyörittelin sitä ahkerasti jauhoissa, niin että palaset eivät jääneet siihen kiinni.

torstai 14. tammikuuta 2016

Kynttilänjämät järkevään käyttöön

Hulluna olen vuosikausia polttanut tuikkuja, monta kerralla ikkunalla sisällä ja vielä ulkonakin. Niistä tulee tuhoton määrä jätettä! Vain osittain palaneita tuikkuja joutuu keräämään parvekkeelta varsinkin pakkasella, ei se liekki lämmitä steariinia niin että se häviäisi ilmaan, syntyy vain kuilu keskelle ja pohjalla metallirengas palaneen sydämen jäljiltä.
Alkutilanne oli tämä: Nukkikseen tehtyjen kynttiläkokeilujen jäljiltä kaksi kattilallista steariinia, iso pino munakennoja ja niitä tuikkujen metallihylsyjä ihan määrättömästi.
Netistä löytyi haulla montakin ohjetta sytykeruusujen tekoon, tämä oli paras: http://jonnasusa.blogspot.fi/2012/01/sytykeruusujen-askartelua.html

Siellä oli hyvät  yksityiskohtaiset ohjeet ja kun luin kommentitkin, viisastuin vielä lisää. Mitäs, luettuani muitakin ohjeita marttojen sivuja myöten, hommiin sitten vain. Grillipihdit esiin, tarjottimen päälle leivinpaperia, levy päälle, munakennot palasiksi ja rullaamaan suiroja tötterölle ja sovittelemaan ruusua muistuttaviksi. Lisäsin punaista väriä kynttiläliemeen pieninä rakeina, joita myydään kynttilöiden värjäykseen. Vaikka jämissä oli punaisiakin, niiden antama väri oli aika laimea, kun niitä kuitenkin oli paljon vähemmän kuin valkoista steariinia.  
Dippasin hermostuneena ensimmäiset ja lientä oli niin vähän, että kattilaa piti kallistaa jotta suurimmatkin lehdet kastuivat kokonaan. Mutta kun opin ottamaan grillipihdeillä ruususta kiinni sivuttain, oli helpompi kastaa koko kukka. Tässä alla ensimmäisen satsin lopputulos eilispäivältä. Dippasin ehkä viisi kertaa - en laskenut ollenkaan -  aloittaen melkein heti uudestaan ensin kastetuista, kun viimeinenkin oli käynyt kylvyssä. Jossain välissä oli pidempikin tauko. Liemen lämpötilaa tarkkailemalla saa parhaan tuloksen. Sen pitää olla juoksevaa, mutta jos se on höyryävän kuumaa, se vain sulattaa edellisen kerroksen eikä mitään edistymistä tunnu tapahtuvan.

Nuukana ihmisenä yritin saada metallihylsyistä kaiken steariinin veitsellä kaivamalla. Sitten keksin, että eikös kuuma vesi sulata steariinin, niinhän niissä lukemissani ohjeissa sanottiin! Otin siis toisen kattilan, siihen vettä ja hylsyt likoon, hellan levy päälle. 
Juu, toimii - ja ei toimi. Sula steariini nousee pinnalle ja kun hylsyjä poimii kattilasta pihdeillä ylös, ne tietenkin kulkevat tämän kerroksen läpi ja se tarttuukin niiden ulkopinnalle! Pitää sekoittaa vimmatusti, jotta saa metallipurkin nostettua paperille kuivumaan ilman että siihen jää paljon steariinia. Kauhea homma, mutta silti nopeampi kuin veitsellä raapiminen, ja kannattaa tehdä jos tuikku on palanut huonosti. 
Jos steariinia ei ole kovin paljon, ja tekee esim. minikynttilöitä, niin veden ja steariinin yhdistäminen yhteen kattilaan on suositeltavaa. Varsinkin kattilan puhdistus on paljon helpompaa, steariini hyytyy pinnalle ja on helppo poistaa. Tässä olen leikannut puolet jo pois.
Yhdistin sitten kaikki samaan kattilaan ja dippasin loputkin kukat. Kennoja käytin tähän hommaan viisi kpl viidentoista munan ja kolme tai neljä kymmenen munan koteloa. Yli viisikymmentä ruusua niistä syntyi ja hyvästä yrityksestä huolimatta steariinia on edelleen jäljellä puoli kattilallista. Sitä kuitenkin kului kaksi kattilallista, ja kynttilänjämiä ei enää ole - hurraa! 
Dippasin lopuksi nukkiskynttilöidenkin dippaushärvelin seokseen ja sain epämääräisen kumpuraisia vaaleanpunaisia minikynttilöitä. Seokseen tuli lisättyä ne viimeiset steariinit hylsyistä, mutta ei yhtään lisää väriä, niin liemi tietenkin vaaleni.

Munakennoissa oli jotain niin kovia kohtia että ne eivät taipuneet mihinkään eivätkä muistuttaneet ruusun terälehtiä sinne päinkään, niinpä ne hyödynnän nukkekkodin astioiksi (vasemmalla, leikattuina) (ehkä noita pitää yrittää maalata ja lakata) ja loppusilppu (risat ja kovat, oikealla) menee biojätepussin kuivikkeeksi, kuten kennot muutenkin.

Mutta mitä ihmettä minä teen yli 50:llä sytykeruusulla, eihän minulla ole takkaa eikä saunan pesää eikä kesämökkiä?!
No, tietenkin  pakkaan ruusut tuliaisiksi! Näihin rasioihin sellofaani vain päälle. Menopaikasta riippuen valittavana yhden, kahden, kolmen, neljän ja kahdeksan ruusun pakkaus mukaan kaapattavaksi. Tässä pakkaushommassa tuli hyödynnettyä mm luumutomaattien, sienisalaatin, suklaajälkkärin ja muffinsien rasioita, joita myös on kertynyt nurkkiin erinäinen määrä.

Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen että rupesin tähän hommaan vaikka siihen kuluikin puolitoista päivää. Nurkista tuli siivottua iso pino munakennoja, kaikki kertyneet kynttilänjämät ja vielä erä noita pakkausmuovejakin, joiden en kyllä niitä sivuun laittaessani osannut kuvitella päätyvän ruusujen kanssa käytettäväksi.
Vierailukutsuja odotellen.

keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Nimipäiväjuhlaa

Paljon Onnea Nimipäiväsankarille! Kukat sain naapurilta, paljon kiitoksia ja hyvää matkaa lämpimiin maihin.

Pyry ulkona ei haittaa, kun ihailen kaikkea mitä postityttö tänään (eilen, tiistaina 12.1.) pudotti luukustani. Kuvaussään puolesta päivä oli kehno, kun varusteetkaan eivät ole kummoiset (tabletin kamera, koska kameran laturi on hukuksissa enkä saa kameraa kuvauskuntoon).
Ensimmäisenä kolmesta synttäripaketista aukaisin Irman lähettämän, paljon kiitoksia, Irma! Mietin mitä kummaa miniä siellä oikein on, tuntui pehmoiselta.

 Ooooh! Kaikki itse virkattua: 
-peitto isoäidin neliöistä!! Kahdella eri värillä virkattu, koottu ja päätelty. Minä tarvitsisin tällaiseen pikkuruiseen hommaan kyllä suurennuslasin. 
soma myssy, jossa on irtokoriste tupsuna!! 
-  ja ristipistotyyny!!! Home Sweet Home- tekstillä. Minä olen kuulkaa sanaton.   I - h a - n - i - a  :) Suurkiitos näistä, Irma! 
Minulla on sen verran paha nikkeliallergia, että tällaisiin ohkaisiin lankoihin tarvittavan metallikoukun käyttäminen ei kerta kaikkiaan onnistu, siksi olen todella iloinen kun sain nämä, käsityöt kuitenkin ovat tärkeä osa elämää, myös nukkekodissa.

 Anitalta sain rakennustarvikkeita ja valmiita esineitä. Paljon kiitoksia!
Sisällön selvitys, järjestyksessä vasemmalta oikealle, ylhäältä alas:
- jätskitikkuja ja puulastoja. Tosi kiva, kiitos, Anita! minun varastossani onkin vain kerran nuoltuja jädetikkuja, joissa pesusta huolimatta näkyy suklaakuorrutuksen jättämä tumma raita :) Näistähän syntyy vaikka mitä!
- Minna Immosen kortin päällä ja alapuolella läpinäkyviä muovihylsyjä, joista saa tuunattua vaikkapa oluttuoppeja - luulisin
- Kaksi puista pikaria ja niiden vieressä oleva vesipullo (?) tulivat mukanaan kommetti että ovat isoja 1:12 -taloon. Ei haittaa! Ei huolen häivää, kyllä näille paikka löytyy, usko pois! :)
- kolme erikokoista tarjoiluvatia, joista yhdelle kiinnitetty (eri pysyvästi) karjalanpiirakoita ja muuta minihyvää.

Niinan paketista paljastui kaikkea pientä ja vielä pienempää, täydellisen pientä. K I I T O S !

Kuvassa näkyy
- koristekehyspeili, joka menee varmaan makuuhuoneeseen tai kenties enkelitaloon 
- aseman kello, jonka paikka on vielä mietinnässä
- yhteen sidottu pinkka kirjoja, joiden päällä m-koru
- korkea Aalto vaasi. Omaa 1:1 maljakkoa juuri viime viikolla täyttäessäni mietin, että varmaan voisi minikoossakin tällaisen tehdä. Nytpä ei tarvitse :)
- alempana peilin alapuolella DIOR tohvelit, vai onko nuo avokkaat. Minulla ei taida olla niin hienoa nukkeakaan, kenen käyttöön nämä suoriksi menisivät. Talletetaan tulevaa käyttöä varten
- ruoka- ja juomapakkauksia rivissä, maitoa, kahvia ja muuta tuiki tarpeellista elämiseen nukkekodissa. Nämä ovat valloittavia!
- alimmaisena ajanvietteeksi Afrikan tähti. Tämän laitan olkkariin ja luulen että pian on tunkua pöydän ääressä kun kaikki väki haluaa pelata