Hulluna olen vuosikausia polttanut tuikkuja, monta kerralla ikkunalla sisällä ja vielä ulkonakin. Niistä tulee tuhoton määrä jätettä! Vain osittain palaneita tuikkuja joutuu keräämään parvekkeelta varsinkin pakkasella, ei se liekki lämmitä steariinia niin että se häviäisi ilmaan, syntyy vain kuilu keskelle ja pohjalla metallirengas palaneen sydämen jäljiltä.
Alkutilanne oli tämä: Nukkikseen tehtyjen kynttiläkokeilujen jäljiltä kaksi kattilallista steariinia, iso pino munakennoja ja niitä tuikkujen metallihylsyjä ihan määrättömästi.
Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen että rupesin tähän hommaan vaikka siihen kuluikin puolitoista päivää. Nurkista tuli siivottua iso pino munakennoja, kaikki kertyneet kynttilänjämät ja vielä erä noita pakkausmuovejakin, joiden en kyllä niitä sivuun laittaessani osannut kuvitella päätyvän ruusujen kanssa käytettäväksi.
Vierailukutsuja odotellen.
Alkutilanne oli tämä: Nukkikseen tehtyjen kynttiläkokeilujen jäljiltä kaksi kattilallista steariinia, iso pino munakennoja ja niitä tuikkujen metallihylsyjä ihan määrättömästi.
Netistä löytyi haulla montakin ohjetta sytykeruusujen tekoon, tämä oli paras: http://jonnasusa.blogspot.fi/2012/01/sytykeruusujen-askartelua.html
Siellä oli hyvät yksityiskohtaiset ohjeet ja kun luin kommentitkin, viisastuin vielä lisää. Mitäs, luettuani muitakin ohjeita marttojen sivuja myöten, hommiin sitten vain. Grillipihdit esiin, tarjottimen päälle leivinpaperia, levy päälle, munakennot palasiksi ja rullaamaan suiroja tötterölle ja sovittelemaan ruusua muistuttaviksi. Lisäsin punaista väriä kynttiläliemeen pieninä rakeina, joita myydään kynttilöiden värjäykseen. Vaikka jämissä oli punaisiakin, niiden antama väri oli aika laimea, kun niitä kuitenkin oli paljon vähemmän kuin valkoista steariinia.
Dippasin hermostuneena ensimmäiset ja lientä oli niin vähän, että kattilaa piti kallistaa jotta suurimmatkin lehdet kastuivat kokonaan. Mutta kun opin ottamaan grillipihdeillä ruususta kiinni sivuttain, oli helpompi kastaa koko kukka. Tässä alla ensimmäisen satsin lopputulos eilispäivältä. Dippasin ehkä viisi kertaa - en laskenut ollenkaan - aloittaen melkein heti uudestaan ensin kastetuista, kun viimeinenkin oli käynyt kylvyssä. Jossain välissä oli pidempikin tauko. Liemen lämpötilaa tarkkailemalla saa parhaan tuloksen. Sen pitää olla juoksevaa, mutta jos se on höyryävän kuumaa, se vain sulattaa edellisen kerroksen eikä mitään edistymistä tunnu tapahtuvan.
Nuukana ihmisenä yritin saada metallihylsyistä kaiken steariinin veitsellä kaivamalla. Sitten keksin, että eikös kuuma vesi sulata steariinin, niinhän niissä lukemissani ohjeissa sanottiin! Otin siis toisen kattilan, siihen vettä ja hylsyt likoon, hellan levy päälle.
Juu, toimii - ja ei toimi. Sula steariini nousee pinnalle ja kun hylsyjä poimii kattilasta pihdeillä ylös, ne tietenkin kulkevat tämän kerroksen läpi ja se tarttuukin niiden ulkopinnalle! Pitää sekoittaa vimmatusti, jotta saa metallipurkin nostettua paperille kuivumaan ilman että siihen jää paljon steariinia. Kauhea homma, mutta silti nopeampi kuin veitsellä raapiminen, ja kannattaa tehdä jos tuikku on palanut huonosti.
Jos steariinia ei ole kovin paljon, ja tekee esim. minikynttilöitä, niin veden ja steariinin yhdistäminen yhteen kattilaan on suositeltavaa. Varsinkin kattilan puhdistus on paljon helpompaa, steariini hyytyy pinnalle ja on helppo poistaa. Tässä olen leikannut puolet jo pois.
Yhdistin sitten kaikki samaan kattilaan ja dippasin loputkin kukat. Kennoja käytin tähän hommaan viisi kpl viidentoista munan ja kolme tai neljä kymmenen munan koteloa. Yli viisikymmentä ruusua niistä syntyi ja hyvästä yrityksestä huolimatta steariinia on edelleen jäljellä puoli kattilallista. Sitä kuitenkin kului kaksi kattilallista, ja kynttilänjämiä ei enää ole - hurraa!
Dippasin lopuksi nukkiskynttilöidenkin dippaushärvelin seokseen ja sain epämääräisen kumpuraisia vaaleanpunaisia minikynttilöitä. Seokseen tuli lisättyä ne viimeiset steariinit hylsyistä, mutta ei yhtään lisää väriä, niin liemi tietenkin vaaleni.
Munakennoissa oli jotain niin kovia kohtia että ne eivät taipuneet mihinkään eivätkä muistuttaneet ruusun terälehtiä sinne päinkään, niinpä ne hyödynnän nukkekkodin astioiksi (vasemmalla, leikattuina) (ehkä noita pitää yrittää maalata ja lakata) ja loppusilppu (risat ja kovat, oikealla) menee biojätepussin kuivikkeeksi, kuten kennot muutenkin.
Mutta mitä ihmettä minä teen yli 50:llä sytykeruusulla, eihän minulla ole takkaa eikä saunan pesää eikä kesämökkiä?!
No, tietenkin pakkaan ruusut tuliaisiksi! Näihin rasioihin sellofaani vain päälle. Menopaikasta riippuen valittavana yhden, kahden, kolmen, neljän ja kahdeksan ruusun pakkaus mukaan kaapattavaksi. Tässä pakkaushommassa tuli hyödynnettyä mm luumutomaattien, sienisalaatin, suklaajälkkärin ja muffinsien rasioita, joita myös on kertynyt nurkkiin erinäinen määrä.
Vierailukutsuja odotellen.
