Uusia enkeleitä

Tokmannilla on halvennuksessa joulukoristeet, -50%. Tikkuenkeleitä teki mieleni ostaa koko parvi, mutta tyydyin tällä kertaa kahteen söpöiseen. Teen heille jotkin kivat mekot joskus. Poseeraavat lappalaistalon kattoaukossa pikkuisten kavereidensa kanssa.

Nuo ristit odottavat pääsyä yhteen suunnitteilla olevaan roomboxiin.

Äh, koskahan rupean muistamaan sen tikkuaskin tai tulitikun liittämiseen mitaksi näihin kuviin?

Leikkimökki

Monta päivää on mennyt tämän rakennuksen parissa, aloitin joskus joulun alla (?). Maria Malmströmin Nukkekoti Väinölän vuosi -kirjassa on leikkimökin ohje. Siinä se on tehty vanerista, mutta kun minulla ei ole poraa eikä kunnon sahaakaan, niin teen paksusta pahvista, jota kyllä riittää tässä huushollissa. Muutenkin sovellan ohjetta sen mukaan kuin tarvitsee.

Ulkoseiniin käytin viime vuodesta jäänyttä parvekepöydän maalia (Tikkurilan Unica). Se on säilytyksen aikana tummunut, heleästä taivaansinestä on tullut vihertävä - ei haittaa yhtään! Ikkunanpuitteet ja listat on maalattu pariin kertaan valkoisella puolihimmeällä Helmi-maalilla. Tapetit ovat skräppäyslehtiöstä, jonka sain postcrossingin foorumilla joululahjavaihdossa (kiitos, Mutteri!).
Oven kanssa on kiinnitysongelma, sillä talo osineen on pahvia, ei voi porata saranoita paikoilleen. Ei silti, ei niitä edes ole. Mietin voisiko saranaksi liimata jonkin kankaisen lipareen karmiin ja oveen? Täytynee kokeilla. Ei tullut tämä asia mieleen ennen tapetin liimausta, olisin saanut vahvemman liitoksen jos olisin senkin alle liimannut yhden liuskan.

Oven päälle tuleva katos on myös tuottanut ongelmia - tai siis vaatinut omia ja uusia ratkaisuja. Kattoon käytettyä mustaa pahvia ei ollut kuin yksi määrämittainen levy, joka juuri riitti siihen. Tähän keksin mustasta tuotelapusta leikata palaset lappeiksi. Niiden kiinnittäminen yhtä aikaa ei onnistunut. Tässä eka puoli liimattuna puristuksissa. Toisaalla blogissa juttua tästä.

 Ikkunat on tehty valkoiseksi maalatusta pahvista. Ulkokarmissa on 'lasi' pakkaussellofaanista kaksipuolisella teipilla kiinnitettynä. Sisäpuolessa on vähän isommat ikkuna-aukot kuin ulkopuolella. Nämä tein oikein millimetrin tarkasti mittaamalla, vaikka ensin vain piirsin ulkokarmeista pahville leikkausviivat. Ne näyttivät niin epämääräisiltä että rupesin käyttämään viivotinta ja kynää. Lopputulos on kyllä nätimpi sillä tavalla ja sisäkarmit ovat keskenään melkein samankokoiset. Samaa ei tod. voi sanoa ulkokarmeista! Mutta kun ne ovat talon eri puolilla niin ei hullu huomaa ja viisas vaikenee.

Yksi unohtunut joulukoriste

Pitäähän tämäkin askartelu tänne kirjata, tein jossain vaiheessa pyhinä niistä joulukuusesta yli jääneistä koristerasseista. Unohtui silloin kuvata. Päätykoriste on lappalaisten talossa nyt. Kuvassa näkyvät siellä kylässä olevat enkelit, joiden talo on aivan vaiheessa, eikä raukoilla ole minne päänsä kallistaa. Onneksi naapurit tarjoavat apua.

Näetkö virheen?

Ovea liimaillessa tapahtui vähän kummia. Ensinnäkin se jostain kumman syystä kasvoi suuremmaksi kuin oviaukko. Sitä piti hioa molemmilta puolilta että se mahtuu kääntymään oviaukossa.

Toisekseen se  - ihan itsekseen! - kääntyi ylösalaisin paneeleita liimaillessa niin että sisäpuolen paneelit ovat nyt nurin narin, isompi ylhäällä ja pieni alhaalla, kun ulkopuoli on oikein päin (tässä pelaa kultaisen leikkauksen sääntö).

 Kun tämän tajusin, merkitsin kummallekin puolelle kahvan paikan lyijykynällä - tarkistin vielä toisenkin kerran, että se varmasti on samalla reunalla.

Mitä tästä opimme? Sen, että osiin merkitään, samoin kuin kaavoissakin on, niiden suunta; mikä on yläreuna ja mikä sivu kuuluu vasemmalle ja mikä oikealle. Ovessa sarana- ja kahvapuolella on merkitystä! 

Ikkunalaudat yksin tein

Ikkunanpokia tehdessä päätin laittaa sisäpuolelle karmit ohuemmasta pahvista. Minulla on valkoisia 90x64 mm kartongin palasia (AC-kortin kokoisia, muuten!) aika paljon ja tuo koko on pikkuriikkisen iso näihin ikkunoihin. Keksin että samalla kertaa saa ikkunalaudan, kun vain taittaa alareunan. Sen tueksi liimasin sitten toisen pahvikappaleen. Tässä näkee taas kerran, kuinka tarkkaan on mitattava, ettei jää yli kurkistavia tai vajaaksi jääviä reunoja. Nämä ikkunatkin on olevinaan samoin mitoin tehty, mutta kyllä vain eroja syntyy kun hioo ja mallaa paikoilleen. Aluksi ikkuna-aukotkin olivat seinissä eri paikoissa!

Vasemmanpuoleinen seinä on tässä kyljellään, jotta tukilauta alapuolella näkyisi. Harmi kun ei ole zoomaavaa kameraa että saisi selkeämmän kuvan.
Ulkokarmiin liimasin sellofaanin palasen kaksipuolisella teipillä. Se muuten on yksi tarvike jota olen oppinut tässä hommaillessa rakastamaan! En enää koskaan (aika rohkeasti sanottu!) liimaa tapetteja seiniin vaan kiinnitän ne tällä teipillä. Tulee siisti ja sileä eikä pahvi rupea taipumaan kuten liimasta kostuessaan.

Älä heitä pois

Kaikkea laitan aina talteen - ei sitä ikinä tiedä mihin tarvitsee. Jostain vaatteesta on joskus tullut musta tuotelätkä aika tukevaa pahvia. Nyt se oli juuri sopiva leikkimökin ovikatoksen päällysteeksi.

Tuosta on jo tekstitön osa leikattu käyttöön ja se on kuivumassa. Näistä loppupaloista voi tussilla piilottaa tuon tekstin ja nämäkin osat voi käyttää jossakin, missä mustaa tarvitaan.
Mitä tässä kuvassa muuta tapahtuu? - Juu, taas yksi katkennut kumilanka. Ne eivät kestä yhtään mitään! Koetin tuolla saada liimausta pidettyä kiinni - ei onnistunut.
Alustana on leikkimökkiin tuleva lattia, halusin niin kovasti lopultakin käyttää niitä Bilteman sytytystikkuja. Tässä ne ovat nyt eka kertaa kokeilussa.

Leikkimökin antamia oppitunteja

Ajankulukseni rupesin Maria Malmströmin kirjan Nukkekoti Väinölän vuosi ohjeiden mukaan tekemään leikkimökkiä. Se osoittautuikin monella tapaa hyväksi päätökseksi: Ensiksikin talo on tarpeeksi pieni, mutta tekemistä on silti paljon, toiseksi siitä karttuu kokemusta suurempiin projekteihin - opeteltavaa näköjään riittää! Tähän mennessä olen oppinut jo rakastamaan mm viiloja ja hiomapaperia - maalausten välillä siloitettu pinta ja viilalla muotoillut pikkuosat ovat NIIN ihania verrattuna käsittelemättömiin!

Yksi mitä EN ole vielä oppinut on liiman hallitseminen: miten sen saa levitettyä niin että sitä on sopiva määrä? Että se pitää mutta ei pursuile yli saumoista? Enkä yhtään tykkää että joka liimauskerran jälkeen se liimapullon suuaukko on liimautunut umpeen ja levitystikun pää on epämääräisen muotoinen mähkäle. :( Ihmettelen myös suuresti  miten ihmeessä jotkut voivat käyttää pikaliimaa niin että sitä on käytettävissä vielä toisenkin kerran. ????Minun pikaliimani - jaa - tarkemmin ajatellen, kaksikomponenttiliimani, ei ilmeisesti sittenkään sama asia? - ovat sen aukaisun ja sekoittamisen jälkeen olleet käyttökelvottomia toiseen projektiin. Ei niitä voi enää seuraavan päivänä tai edes tunnin jälkeen käyttää. Tästä päädymme siihen että minun selvitettävä itselleni mitä ne pikaliimat ovat. Samoin mikä ja mitä on Tacky Glue, joka mainitaan hyvin useasti minimaailmassa, ja mistä sitä saa hankittua.
Puristimet ja niiden käyttö ovat myös yksi opeteltava asia, ja liimausten kuivattaminen. Miten saadaan epämääräisen muotoinen osa kuivumaan tasaisesti oikeaan muotoonsa? Yksi erehdys (oppitunti) tuli jo siinä kun katoksen lappeen laitoin kuivumaan järeillä puristimilla. Niissä onkin niin vahvat leuat että ne painoivat katon lappeeseen omat jälkensä ikuisiksi ajoiksi (yhyy).

Toinen lape on nyt tuolinjalan alla painumassa - jääkö kattoon pyöreä jälki?

Samoin tulin huomaamaan (ja opin) että yksi asia kerrallaan! Yritin saada noita lappeita liimattua yhtä aikaa, mutta se oli ihan mahdotonta! Siis kärsivällisyyttä kehiin ja huolellisesti askel kerrallaan eteenpäin, niin hyvä tulee.
Opettelua oli sekin ensimmäinen hankinta, pahvinen kolmikerroksinen talo, jonka kuvia on ensimmäisissä postauksissani. Innoissani aloitin rakentamaan ja sisustamaan, huomatakseni vain että sain aikaiseksi liimauksissa vääntyneitä (painon alla kuivumisesta huolimatta) seiniä ja lattioita, monesta sovittamisesta rikki nuhrautuneita kulmia, liiman levittämiä värejä jne jne.

 No, ei se talo roskiin ole lentänyt, vaan yhtenä yönä syntyi idea että se on seuraavaksi muuntumassa kummitustaloksi, joka otetaan esiin Halloween-juhliin. Sellaisessa ei ole niin nokon nuukaa, ovatko lattiat suorassa ja nurkat ojennuksessa.

Työvälinehankintoja

Yksi katkoteräveitsi on jo tullut loppuun käytetyksi, ostin uuden ja varateriä siihen ja toiseen pienempään. Samalla kävin kuolaamassa sitä yhtä Dremeliä, joka Tokmannilla on myynnissä (69€). Mietin onko se vastaus tarpeisiini, vai jokin muu, isompi työkalu. Ajatus jää muhimaan ja terkeminen tulee näyttämään, mikä oikeasti on tarpeen. Näillä nyt mennään aluksi, ja viiloilla ja hiomapaperilla.