maanantai 28. joulukuuta 2015

Leikkimökin antamia oppitunteja

Ajankulukseni rupesin Maria Malmströmin kirjan Nukkekoti Väinölän vuosi ohjeiden mukaan tekemään leikkimökkiä. Se osoittautuikin monella tapaa hyväksi päätökseksi: Ensiksikin talo on tarpeeksi pieni, mutta tekemistä on silti paljon, toiseksi siitä karttuu kokemusta suurempiin projekteihin - opeteltavaa näköjään riittää! Tähän mennessä olen oppinut jo rakastamaan mm viiloja ja hiomapaperia - maalausten välillä siloitettu pinta ja viilalla muotoillut pikkuosat ovat NIIN ihania verrattuna käsittelemättömiin!
Yksi mitä EN ole vielä oppinut on liiman hallitseminen: miten sen saa levitettyä niin että sitä on sopiva määrä? Että se pitää mutta ei pursuile yli saumoista? Enkä yhtään tykkää että joka liimauskerran jälkeen se liimapullon suuaukko on liimautunut umpeen ja levitystikun pää on epämääräisen muotoinen mähkäle. :( Ihmettelen myös suuresti  miten ihmeessä jotkut voivat käyttää pikaliimaa niin että sitä on käytettävissä vielä toisenkin kerran. ????Minun pikaliimani - jaa - tarkemmin ajatellen, kaksikomponenttiliimani, ei ilmeisesti sittenkään sama asia? - ovat sen aukaisun ja sekoittamisen jälkeen olleet käyttökelvottomia toiseen projektiin. Ei niitä voi enää seuraavan päivänä tai edes tunnin jälkeen käyttää. Tästä päädymme siihen että minun selvitettävä itselleni mitä ne pikaliimat ovat. Samoin mikä ja mitä on Tacky Glue, joka mainitaan hyvin useasti minimaailmassa, ja mistä sitä saa hankittua.
Puristimet ja niiden käyttö ovat myös yksi opeteltava asia, ja liimausten kuivattaminen. Miten saadaan epämääräisen muotoinen osa kuivumaan tasaisesti oikeaan muotoonsa? Yksi erehdys (oppitunti) tuli jo siinä kun katoksen lappeen laitoin kuivumaan järeillä puristimilla. Niissä onkin niin vahvat leuat että ne painoivat katon lappeeseen omat jälkensä ikuisiksi ajoiksi (yhyy).

Toinen lape on nyt tuolinjalan alla painumassa - jääkö kattoon pyöreä jälki?
Samoin tulin huomaamaan (ja opin) että yksi asia kerrallaan! Yritin saada noita lappeita liimattua yhtä aikaa, mutta se oli ihan mahdotonta! Siis kärsivällisyyttä kehiin ja huolellisesti askel kerrallaan eteenpäin, niin hyvä tulee.
Opettelua oli sekin ensimmäinen hankinta, pahvinen kolmikerroksinen talo, jonka kuvia on ensimmäisissä postauksissani. Innoissani aloitin rakentamaan ja sisustamaan, huomatakseni vain että sain aikaiseksi liimauksissa vääntyneitä (painon alla kuivumisesta huolimatta) seiniä ja lattioita, monesta sovittamisesta rikki nuhrautuneita kulmia, liiman levittämiä värejä jne jne.
 No, ei se talo roskiin ole lentänyt, vaan yhtenä yönä syntyi idea että se on seuraavaksi muuntumassa kummitustaloksi, joka otetaan esiin Halloween-juhliin. Sellaisessa ei ole niin nokon nuukaa, ovatko lattiat suorassa ja nurkat ojennuksessa.

Ei kommentteja: